Posts Tagged ‘silmät’

h1

Lasik-leikkauksen lopputilinpäätös

syyskuu 4, 2011

Olen keskustellut ja viestitellyt ilokseni muutamankin ihmisen kanssa, jotka ovat löytäneet verkosta aiemmat postauksni lasik-leikkauksesta ja jotka ovat niistä ehkä saaneet lisää kannustinta leikkaukselle. Mahtavaa! Samassa yhteydessä tuli ilmi, että tosiaan viimeiset kuulumiset leikkauksen jälkeen taisivat jäädä kirjoittamatta, kun ei tätä blogia muutenkaan ole kovin aktiivisesti tullut päiviteltyä, harmillista kyllä.

Eli tällä hetkellä 1,5 vuotta leikkauksen jälkeen näkö on edelleen hyvä: puolivuotistarkastuksessa se todettiin paremmaksi kuin ennen leikkausta laseilla, ja sen kyllä erityisesti kirkkaalla säällä huomaakin. Auringossa silmät ovat siis todella tarkat!

Hämäränäkö on sen sijaan selvästi huonontunut. Se on parantunut kyllä hieman leikkauksen jälkeisestä tilanteesta, jolloin haloja ja starbursteja oli enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan ”normaaliksi”. Erityisesti haittaa hämärällä se, että varsinkin oikeassa silmässä näkyy pientä haamukuvaa  ja molemmissa silmissä on jonkun verran haloefektiä kaikista kirkkaista valoista. Lisäksi käydessäni psykologian laitoksella koehenkilönä selvisi alkutesteissä, että kontrastin erottelukyky on silmissä nykyään niin heikko, että heille en kelvannut normaalinäköisestä.

Käytännössä noista ongelmista ei ole juuri haittaa normielämässä: huonosti valaistuissa tiloissa voi joutua menemään lähemmäs lukukohdetta (esimerkiksi museoissa taulun nimeä täytyy tihrustaa). Esimerkiksi leffateatterissa eikä kaupungillakaan muuten ole pimeään aikaan ongelmia, koska näytöt ovat yleensä niin kirkkaita, että silmä sopeutuu. Oma käsitykseni siis on, että tuo haamukuva ja osin halotkin johtuvat siitä, että suurilla miinuslukemilla myös leikkausalue on silmässä suurempi, ja pimeällä pupilli kasvaa niin isoksi, että se menee leikkausalueen reunamille ja valo taittuu oudosti. Tämän takia pupillin kokoa mittailtiin ennen leikkausta ja itselläni mentiin aika äärirajoilla.

Lisäksi kosteustippoja käytän jonkin verran edelleen, ja silmien kuivumisen huomaa erityisesti saunoessa ja lentokoneessa ym. kuivissa tiloissa. Tilanne on kuitenkin koko ajan parantunut eikä muita oireita ole ollut, eikä yhtäkään silmätulehdusta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeisestä turvotuksesta ja särystä jäi kyllä sikäli ikävät muistot, että olen hyvin tyytyväinen ettei korjausleikkausta tarvittu kumpaankaan silmään. Todennäköisesti sitä ei olisi pystynyt tekemäänkään, sillä sarveiskalvon paksuudella on rajansa.

Summaten, en kyllä kadu vähän vertaa, että sijoitin leikkaukseen. Nuo kostutustipat ja hämäränäön haitat ovat aika pieniä vaivoja verrattuna jatkuvaan piilarirumbaan ja puolisokeuteen ilman laseja. Ja maailma on tavallaan ihan kaunis öisin parilla starburstilla koristettuna…

Mainokset
h1

Suttuista menoa

joulukuu 9, 2009

Lisää terveisiä lastenpelottelusilmiltä. Kohta katoaa efekti jo unholaan, sillä punaiset jäljet pienenevät päivä päivältä. Maanantain jälkitarkastuksessa kaikki oli suht kuten pitääkin, lasik-läppä vielä turvoksissa ja siksi näky yhä sumea. Ilmeisesti tämäkin on näitä juttuja, jotka superlikinäköisillä vievät pidemmän aikaa. Näkötaulut tietävät kuitenkin kertoa, että ajokorttinäkö on – vaikka itse en kyllä todellakaan lähtisi vielä auton rattiin tällä sumuisuudella.

Kahdeksan tunnin työpäivä koneella näkyy kyllä selvästi myös näkökyvyssä ja kostutustippaa kuluu. Tosin en varsinaisesti tunne epämukavuutta silmän kuivumisesta, mutta tuolla jälkitarkastuksessa tuli ukaasi tippojen käytöstä, kun silmä oli kovin kuivana. Lentokoneessa kuulemma ovat kuin hapankorput, että ei kun odottamaan innolla.

Aiika kallista lystiä kyllä erikoislääkärinpalkkioineen nämä jälkitarkastukset, kun aikaa vastaanotolla vierähtää ehkä viitisen minuuttia. Mutta jonkunhan ne silmät on pakko tarkistaa… itse läppää ei silmästä erota, vaikka kuinka tihrustaa ja tihrustaa.

Hauskoja efektejä tämä suttunäkö kyllä tuo normielämään. Tänään muun muassa viestinnän laitoksen tutkimusraportin julkistustilaisuudessa tuotti yllättäviä vaikeuksia tunnistaa tuttuja ihmisiä vähänkään kauempaa. Mutta joogatunnilla ilman laseja, tätä riemua!

h1

Kohta sä näät eli post-lasik-post

joulukuu 6, 2009

Vuoden jännin hetki on takana. Kävin perjantaina vuosien harkinnan jälkeen vihdoin jättämässä (toivottavasti) hyvästit silmälaseille eli lasik-leikkauksessa. Ennen leikkausta tuli roikuttua googlessa ja keskustelupalstoilla aiheen tiimoilta aika rutkasti, joten kirjoitanpa seuraavien potilaiden iloksi tännekin aiheesta.

Lähtötilanteessa miinuksia löytyi -10 ja -10,75 eli ei ihan pienimmästä päästä. Käytin tyytyväisenä night&day-piilareita useamman vuoden, kunnes vime kesänä ajauduin silmätulehduskierteeseen ja piilarien käyttöä piti vähentää radikaalisti. Lopulta niiden laittaminen silmiin alkoi tuntua vähän vastenmieliseltä, ja uskaltauduin varaamaan ajan femtolasikkiin Lauttasaaren Laseriin.

Esitutkimuksessa otettiin monenlaista mittaa ja topografiaa silmästä, ja vastaanotolla mentiin kuin liukuhihnalla optikolta silmähoitajalle ja silmähoitajalta silmäkirurgille. Kirurgi totesi, että leikkaus on näillä miinuksilla ja tällä sarveiskalvon paksuudella mahdollinen, mutta varoitteli suuren pupillin vuoksi mahdollisista haloilmiöistä eli kirkkaiden valojen leviämisestä hämärässä. Tuon varoituksen jälkeen ehdin pohtia asiaa kuukauden ennen leikkausaikaa, ja totesin, että haloa ja starburstia näkyi kyllä leikkaamattomassa silmässäkin. Sarveiskalvoa riitti kuitenkin 6,9 millimetrin leikkausalueeseen.

Leikkauspäivänä saavuin paikalle kahdeksalta nappaamaan diapamin ja aloittamaan antibioottitippojen pudottelun. Samaan aikaan leikkausta odotellut nainen naureskeli omille diapam-tuntemuksilleen, mutta itse en huomannut juuri minkäänlaista vaikutusta – sydän pamppaili ja kädet kylmenivät kun kello lähestyi yhdeksää. Tiedä sitten, minkälainen hermoraunio olisin ollut ilman pilleriä.

Itse leikkaus meni aika nopsaan, vaikka näillä miinuksilla laserointia piti suorittaa  noin minuutin verran per silmä. Aluksi silmä puudutettiin, sitten laitettiin imurengas, jolla nostetaan silmänpainetta läpän laseroinnin ajaksi. Näkö hämärtyi hetkeksi, laserlaite surisi ja silmässä näkyi pieniä kirkkaita pisteitä, ja sitten sarveiskalvoläppä oli valmis. Seuraavaksi silmään laitettiin kidutusväline nimeltä luomenlevitin, kirurgi avasi ja nosti läpän pienellä koukkuvälineellä, jännän näköistä menoa. Tämän jälkeen itse laserointi, jossa piti tuijottaa tiiviisti punaista valopilkkua yllä. Mitään ei juuri näkynyt, ainoastaan punaista ja vihreää valoa ja ilmassa pieni palaneen käry. Laseroinnin valmistuttua silmä huuhdeltiin, läppä käännettiin takaisin ja siloiteltiin paikalleen jollain pienillä lastoilla. Todella jännän näköistä menoa.

Oikeassa silmässä ei tuntunut oikeastaan yhtään mitään toimenpiteen aikana. Vasen sen sijaan oli vähäsen epämiellyttävä kokemus, silmä ei ehkä ollut yhtä puutunut ja ilmeisesti myös luomiaukko oli oikeaa pienempi, sillä luomenlevitintä jouduttiin kiskomaan leveämmälle. Au. Kuulemma vasen silmä on yleensä hankalampi, mistä lie syystä.

Toimenpiteen jälkeen oli aika hullua nousta istumaan ja nähdä jotain – tosin vielä sumuisen harson takaa. Mutta sentään jotain! Silmähoitajan ohjeistuksien jälkeen ohjattiin noin tunniksi lepäämään silmät suljettuina, ja taisin tyytyväisenä nukahtaa tuoliin. Kirurgi tarkisti silmät vielä lopuksi ja kertasi hoito-ohjeita sun muuta, ja varoitteli toipumisajan olevan pidempi suuremmilla miinuksilla. Tässä vaiheessa silmät olivat sumeat, mutta muuten täysin kivuttomat ja oireettomat.

Diapamhöyryissä höpisin sitten taksikuskille puolet leikkaustarinasta ja suosittelin lämpimästi kokemusta, hän kun oli kuulemma operaatiota myös harkitsemassa. Muutamaa tuntia myöhemmin olisin ehkä ollut vähän eri mieltä, sillä kotiin päästyä ja puudutuksen lakattua alkoivat silmät vuotaa ja särkeä aika hulluna. Loppupäivä sujui sängynpohjalla silmät kiinni ja suojalasit silmillä buranaa napsien. En tiedä johtuiko 10 tunnin kyynelehtimisestä vai luomenlevittimistä, mutta illalla peilistä tuijotti punaisten silmien lisäksi takaisin kaksi järjettömäksi turvonnutta silmäluomea. Silmätippojen tiputtaminen puolen sentin kokoisiksi aukeaviin silmiin ei olisi kyllä luonnistunut ilman apua.

Seuraavana päivänä turvotus onneksi alkoi pikku hiljaa laskea ja särky lakkasi. Oikea silmä oli iltapäivällä jo ihan hyvän tuntuinen, vasemmassa oli vielä tosi vahva roskan tunne. Ylipäänsä kyllä jälkioireet vastasivat enemmän lasek- tai prk-leikkauksen kuvauksia kuin lasikin, jonka pitäisi olla varsin helppo tapaus.

Lauantai-iltana vasen silmäkin lopulta alkoi helpottaa muutaman tunnin pimeässä leipäilyn jälkeen, ja tänään aamulla molemmat silmät olivat jo melko normaalin tuntuiset. Kostutustippoja saa käyttää kyllä ahkerasti ja viikon ajan tiputellaan myös antibioottia ja kortisonia. Vastaantulijoiden kauhuksi molemmissa silmissä komeilee lisäksi komeat kirkkaanpunaiset jäljet imurenkaista, kestävät pahimmillaan muutaman viikon. Tänään sentään testasin efektiä kahdella vauvalla, joista kumpikaan ei ollut moksiskaan…

Huomenna edessä on ensimmäinen jälkitarkastus, jossa tsekataan että läppä on paikallaan ja muuten kaikki ok. Näöntarkkuus vielä vähän hakee uomaansa, mutta se on alussa tavallista ja kestää vielä kauemmin, jos miinusta oli paljon. Nyt kuitenkin pystyy koneella olemaan jo hämmentävän hyvin, joten ehkä huomenna myös töiden teosta tulee jotain. Mainittuja haloefektejä on myös jonkin verran: arviolta samaa kokoluokkaa kuin ennen leikkausta, mutta kirkkaampia. Ne luultavasti kuitenkin helpottavat kuukausien kuluessa.

Puolentoista tuskaisen vuorokauden jälkeen tänään kyllä jo kovasti hymyilyttää :)

EDIT: Hämmentävää kyllä, hymyilyttää ja huvittaa myös se, että tonnikaupalla maksavan asiakkaan sairaalasta mukaan saama normaalikokoisen näköinen kostutustippapullo osoittautui näön palattua vain 3 ml free sample -huijauspulloksi, sisältäen siis valtaosin ilmaa. Sen lisäksi jopa viisi kertsipipettiä tuli mukaan. Jotta leikkaukseen menevät, ostakaa valmiiksi niitä apteekista saatavia tippoja himaan, ei näillä näytteilä pärjää kuin päivän…