h1

Ekslusiivinen ystävyys

elokuu 20, 2009

Tänään pohdiskeltiin pitkät pätkät kaveriporukoita ja niiden raja-aitoja. Erääseen vanhaan kaveriporukkaan liittyvästä harmituksesta alkanut keskustelu johti illan päätteksi laajempaan pohdiskeluun ystävyyden eksklusiivisesta luonteesta. Kuinka kysymys kaveriporukoissa ei pohjimmiltaan ole siitä, kenen kanssa ollaan kavereita vaan siitä, kenen kanssa ei olla – ja varsin hailakoilla reunaehdoilla myös siitä, minkälaisten ihmisten kanssa ei olla.

Itse olen yleensä saanut eniten kiksejä juuri sellaisista kaveriporukoista, joissa ihmisten kirjo esimerkiksi sukupuolen, iän, ulkoasun ja persoonallisuuden suhteen on laaja ja suvaitsevainen. Joissa ekslusiivisuuden sijaan vaalittaisiin ehkä jotain kaunista ajatusta avoimuudesta. Joissa jokainen uusi henkilö on lähtökohtaisesti ihan jees, vaikkei kukaan täydellinen olekaan.

No, juuri tällaiseksi kuvittelemani kaveriporukan raja-aitaan olen saanut viime vuosina törmätä aika kivuliaasti, tai pikemminkin seurata vierestä. Onko sittenkin niin, että sen yhden yhdistävän tekijän pitäisi väkisin olla sama, vai onko osa suomalaisista yhä totaalisen epäsolidaarista sakkia? Tai jäikö joltain käytöksen kultainen kirja lukematta? Miksi menneisyys saa määritellä, missä raja kulkee? Miksei ihmiset osaa käyttäytyä kuten aikuiset?

Ähh. Ehkä elämä olisi selkeämpää, jos oppisi itsekin olemaan ekslusiivisempi. Mutta tuntuu on paljon reilummalta edes yrittää olla mahdollisimman monelle mukava. Ehkä voisi myös odottaa joskus jotain vastapalvelusta. Jos uskaltaa kokeilla.

Mainokset

2 kommenttia

  1. ”Ehkä elämä olisi selkeämpää, jos oppisi itsekin olemaan ekslusiivisempi. Mutta tuntuu on paljon reilummalta edes yrittää olla mahdollisimman monelle mukava.”

    Tiedän tunteen. Itse olen monesti pohtinut joidenkin tapaa pestä kätensä sosiaalisissa tilanteissa sanomalla ”meidän kemiat ei vain kohtaa”. Mielestäni ystävällisyys – oli se sitten syvää toveruutta tai vain kohteliaisuutta – ei ole koskaan väärin. Vetäytymällä vastuusta yrittää luoda hyvä ilmapiiri sulkee itsensä ainakin minun piirini ulkopuolelle. Voi myös tietenkin miettiä, minkälaisia ennakkoluuloja ja -olettamuksia näillä ”kemiat ei kohtaa” -tyypeillä on muista ihmisistä.

    Älykkyys ja hyvät käytöstavat eivät katso ikää, ulkonäköä tai poliittista kantaa. Ehkäpä siinä potentiaalinen rajaveto? Tämän rajan ulkopuolellakin on toki mahdollista kohdata ne kemiat, oli niiden ph sitten mikä hyvänsä.


  2. Anni, puhut asiaa. Ehkäpä se oma eksklusiivisuuden raja voisi mennä tuossa älykkyyden ja hyvien käytöstapojen vaatimuksessa :) Eikä kaikkien kanssa kemioiden tosiaan tarvitse kohdata, mutta se on sitten ihan eri asia, millä tavalla sen antaa näkyä tai antaako ollenkaan. Rehellisyyskin on kaunista, mutta ei kohteliaisuuden kustannuksella.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: