h1

Unitauti

marraskuu 16, 2006

Kummallista. Miten voi ensin nukkua 12 tunnin yöunet, sitten vielä nuokkua aamubussissa ja nyt vieläkin väsyttää? Kaikesta huolimatta palaverikestävyys on toiminut koko päivän suhteellisen moitteetta. Huvittavaa, kun vastapäätä istuu rivissä neljä tyyppiä räpläämässä läppäreitä. Kummallinen määrä adhd-sakkia täällä.

Tänään Pop&Jazz-konsevatoriolle kuuntelemaan ystävän valmistujaiskonserttia. Musiikkielämyksiä luvassa! Jos joku lukija on ilman iltaohjelmaa, klo 20 saa saapua sinne. Olen vakuuttunut laadusta. Illan jälkeen tekee luultavasti taas mieli soittaa, soittaa. Pianon edessä puolestaan törmää jälleen omaan rajoittuneisuuteensa.

Advertisements

2 kommenttia

  1. joskus iskee univaihe. torkkua pistää päälle ja nousemista venyttää, vaikka takana yrmyää 10 h koisintaa.


  2. Kaipaan sitä osaamista, joka joskus oli. Nyt piano näyttää aina surulliselta ja yksinäiseltä. Kukaan ei soita sitä, kun lopetin. Vuosia sitten. Äiti uhkasi joskus myydä sen. En pysty vielä luopumaan siitä kuitenkaan. Jos joskus on riittävän iso asunto, niin voin ottaa sen pianoraukan sinne.

    Ehkä mä vielä joskus aloitan soittamisen uudelleen.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: