h1

Vaiheita

helmikuu 15, 2006

Sairaus ei ahdista, mutta tavallaan herättää jotakin epämiellyttäviä tuntemuksia. Ja ajatuksen empatiavammaisuudesta. Voin ladella merkityksettömiä fraaseja, joilla ei oikeastaan edes ole totuuspohjaa, mutta liikun hyvin hataralla jäällä. Tätä ei lue toimenkuvassa, mutta miten paikalle eksyvä yksityishenkilö sen ymmärtää?

Hermostuttaa.

Sitä on kai tullut vanhaksi. Oman vuosikurssin kanssa liian suuri osa keskusteluista koskee yhtäkkiä työtä. Ehkä sivuaa joitakin kursseja. Mutta kurssit ovat vähissä. Loppu häämöttää, vaikka on vielä satojen kirjallisten sivujen takana.

Minkälainen on loppuelämä?

Advertisements

One comment

  1. Höpö höpö, ’kä empatiavammainen ole.

    Loppuelämä on jännää. Sitä on kiva ajatella. Ota tikkari. :)



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: