h1

Hiljainen maaseutu

joulukuu 23, 2005

Elämä maaseudulla on kummallista. Sen myös näkee ja ymmärtää kummallisen selvästi nyt, kun on taas ollut useamman kuukauden täältä poissa. Joskus kuvittelin itsekin, etten osaisi olla kaupunkilainen. Mutta lapsen maaseutuelämä taitaa olla eri juttu kuin aikuisen.

Hellyyttävissä mummoissa ja sukulaispapoissa ja naapurin auttamisessa on näin joulun alla jotakin erityisen vetoavaa. Vuodet ovat vierineet jo kauas pois, mutta silti tulee väistämätön halu antaa jouluhalaus naapurin asukille, joka on ollut eräänlainen osa elämää niin kauan kuin muistaa itsekään olleensa.

Samalla yllättävän vahvana on tietoisuus siitä, että jokin täällä hirvittää. Jotakin minussa on lopullisesti eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Kylmä ja kova maa, mun oma maa – mutta ei ollenkaan minun ja niin jonkun toisen. Tällä maalla on hyvä olla, mutta suuri osa siitä on nostalgiaa ja toinen suuri osa kaipausta jonnekin muualle, jonkun muun luokse. Onnellisuus hyväilee ja hiljaisuus surisee korvissani keskellä lumista metsää, joka on verensiteenä minun. Koen kaiken syvemmältä kuin koskaan ennen, mutta samalla ymmärrän itseäni ja maailmaa paremmin, kuin koskaan ennen.

Tänä vuonna maailma heitti kuperkeikkaa, ja noustuani ylös kaikki on enemmän. Maailma ei ole koskaan ollut näin kaunis, näin äkkiä.

Ääriviivasi ikkunaa vasten,
käännyit ja katsoit minuun hymyillen
ja ojensit kätesi.
Samassa välähti valo,
aika heilahti
kuin kaikki olisi tapahtunut
kauan sitten.

~ Sirkka Selja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: