h1

Missä ja mikä…?

lokakuu 9, 2005

Sisälläni asuu uusi ikävä, mutta samalla on niin hyvä olla yksin. Istua syksyn pimeyden keskellä, tuntea tuuli paljaalla iholla ja odottaa jokaista rantaan saapuvaa aaltoa, kuunnella kaislikon kahinaa tähtien alla. Kummallista, miten samaan aikaan voi olla niin varma ja epävarma, onnellinen ja surullinen, oma ja jonkun toisen. Kysymysmerkki ja huutomerkki.

Ulkona on syksy ja minussa kevät.

näin unta jossa ymmärsin
kunpa muistaisin
mutta tuuli pyörii, pyörii
pääsemättä mihinkään
pääsemättä menemättä
jakamatta itseään

~ CMX: Todellisuuksien yleiset luokat I-IV

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: