h1

Unohdan

syyskuu 13, 2005

Ontto sopisi taas otsikoksi. Tänä yönä voisin kirjoittaa surullisimmat säkeeni. Harmikseni ne ovat pahvilaatikossa. Miksi tämä olo jälleen? Tai ehkä tiedän. Mutta juuri siitä vannoin olevani huolehtimatta.

Hajottaa, ja nyt aion oppia hajoilemaan yksin. Tänään taivas on musta. Säätiedotuksen yhteydessä joku setä lupasi revontulia. Missä ne ovat? Miksi minut yhtäkkiä valtaa tämä tunne, kun olen murheellinen ja sinä tunnut vieraalta? Miksi maailmassa äkkiä on liikaa kadunkulmia ja liikaa kahviloita? Jos unohtaisin kaiken… ottaisin osani. Vaikka elokuun virta on mennyttä.

Pukisitko ajatukseni taas sanoiksi? Kukaan muu ei osaa sitä tehdä. Tulikirjaimin on kirjoitettu, ketä kannattaa kuunnella. Muistan kaiken paljon selvemmin, kuin koskaan kuvittelin pystyväni muistamaan. Juuri näin se tapahtui. Tällä kertaa olet sivustakatsojana, mutta runoile silti. Yrittäisin itsekin, jos tohtisin.

Istutaan hiljaa ja kuunnellaan
kuinka maailma nukahtaa
jäädään yhdessä valvomaan
kunnes aurinko nousee taas
~ ~
me istuimme vierekkäin, katsoimme silmiin
ja puhuimme sanoja vailla
jokaisen liikkeen sinusta muistan
ne opettelin ulkoa
sinut opettelin ulkoa..

~ Vuoristoteko / Ville Kuitunen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: