h1

Ohjaaja

syyskuu 4, 2005

Kun elämä on kuin musiikkivideo. Kello on kaksi lauantaiyönä, ja raaputan steariinia pöydältä jonkun muun bileissä. ”Tuntuuko näinä hetkinä, että olet puheenjohtajuutesi huipulla?” Kysyy Hangover vierestä. En ole ihan varma, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta hullu minä – osin olen kaikesta huolimatta tyytyväinen.

Voin kävellä yöllä kotiin ja jälleen ihmetellä, kuinka kadun varressa oleva mainos sopii täydellisesti kuulokkeissa soivaan musiikkiin. Ihan kuin joku kirjoittaisi tarinaa. En uskalla katsoa viimeistä sivua ja nähdä, miten se kertomus päättyy, enkä tahdokaan. Juuri näin on niin hyvä. Juuri näin tuntuu sopivan epätodelliselta. Jossakin vaiheessa tahdon herätä ja huomata, että kaikki ei ollutkaan unta, vaan totista, ihmeellistä totta. Vielä en uskalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: