h1

Elämä uusiksi

elokuu 10, 2005

Tänään voisi olla viimeinkin se päivä, kun kirjoittaisin tänne asioista niiden oikeilla nimillä. Asioista, ihmisistä, menneistä vuosista ja ajatuksista tulevaisuutta koskien. Mutta ihan vielä en taida siltikään uskaltaa. Kaikki on vielä auki. En tiedä missä asun muutaman kuukauden kuluttua. En tiedä mitä rakastan, tai mitä vihaan. En tiedä teenkö kumpaakaan. Mutta vaikka olo on kuin risteyksellä, on silti niin hyvä olla.

Välillä joku koputtaa taas takaraivooni, ja sanoo, että pitäisi tuntua pahemmalta. Mutta ei tunnu. Tuntuu tältä, näin on hyvä. Kuka näitä määrittelee? En tahdo määritellä, tahdon heittäytyä. Aurinko kasvoilla, salamat ja rankkasade ikkunan takana. Nämäkään hetket eivät koskaan enää palaa.

Sieltäkö, minne minut hukattiin
minä viimein löysin itseni?

Minne päättyy sateenkaari –
sinun sieluusi vai taivaanrantaan?

~ Pablo Neruda, Kysymysten kirja

Advertisements

2 kommenttia

  1. Mitä ikinä tapahtuu, olen täälä. Muista se. Yksin et ole.


  2. No, you’re not alone. Always there.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: