h1

Kahdeksan.

elokuu 4, 2005

Kuvannoillisesti kirjoittaen, joki varmaankin saapui suistoalueelleen. Näin unta vesipyörteistä, veneistä, uimisesta, saarista ja poukamista. Pyörre kulki vastapäivään, ja työnsi minut liikkeelle. Viimeinen mutka oli tuttu, ja poukama sen takana kaunis. Kiviseltäkin rannalta pääsee ylös. Odotitte kaikki minua siellä. Käteni ylsivät juuri sopivasti ympäri.

Luulen oppineeni jotain tässä typerässä joessa. Enää viimeinen puristus ennen merelle saapumista. Olen ontto, mutta kellun. Ehkä osittain juuri siksi. Vaikka tuntuu siltä, että joku ottaa kiinni molemmista päistä ja vääntää, se tuntuu vapauttavalta. Vielä on paljon kannettavaa ja paljon kysymyksiä. Mutta minä olen minä. Hetki hetkeltä kirjaimet piirtyvät selkeämmin ja olen yhä tyytyväisempi käsialaani. Ehkä juuri tätä varten olen harjoitellut koko elämäni.

Pihjala on jo kasvattanut ensimmäiset marjat. Kesä on kohta ohitse. Ei enää sanoja.

nyt tarinat huuhtoutuvat mereen virran mukana
se tuo syksyn lehtiä ja kevään suurta tulvaa

Mainokset

One comment

  1. Odotan sinua täälä. Koska tulet? Ikävä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: