h1

Viides päivä, ei ajatuksia

elokuu 1, 2005

Kuolen musiikkiin. Pyörin ympyrää ja huudan. Itken, tai viima puristaa vettä silmistäni. Miten mikään voi tuntua tältä? Mutta tämä on todellista. Tämä on todellista. Life just grabs your shoulder. Hajoan palasiksi maailmaan.

Advertisements

3 kommenttia

  1. ..ja lopulta ne palaset löytävät taas toisensa, kerääntyvät yhteen ja kokoavat itsensä uudestaan.


  2. anna palaa, huuda ja itke ja potki ja pure. ei auta muu, patoamalla pahenee vaan.

    ja sitten jossain vaiheessa, ihan niin kuin pienenäkin pahan itkuraivarin jälkeen, alkaa väsyttää ja asiat saavat uudet mittasuhteet ja pahin kuristus helpottaa.

    pahinta olisi, jos ei tuntuisi miltään.


  3. Loppuelämän ensimmäinen hetki on koko ajan. Mikään ei ole ikuista, ei edes paha olo.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: