h1

Toinen päivä joessa

heinäkuu 29, 2005

Yskittää. Mutta vesi pitää syleilyssään.

Seuraavaksi ajattelin teemaan sopien vihaa. Pohdin ja pohdin, mutta lopulta aloin uskoa, etten ole koskaan vihannut ketään sydämeni pohjasta. Olen luullut tehneeni niin, mutta ennemmin tai myöhemmin olen ymmärtänyt vain kuvittelevani. Viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan, sanotaan, mutta voiko ketään oppia vihaamaan? Minkälaista on silmitön viha? Onko sekin hetki, jolloin järki unohtuu? Jos äidinrakkaus on olemassa, se varmasti on ainakin suora polku äidinvihaan.

Ja toiselle puolelle. Yöllä uneksin plussapalloista, suunnattomasta lokkilaumasta, radiopuhelimista, otsalampuista, tangosta, varautuneisuudesta ja valssin tanssimisesta. Uni päättyi hyvin. Se taisi kuitenkin päästää pari valhetta. Sen jälkeen säpsähtelin hereille aamuun asti.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: