h1

äänetön huuto

heinäkuu 19, 2005

Tuijotan tyhjää, virtuaalista paperia enkä saa sanoja ulos itsestäni. Muutama sana, lause, ja puristava tunne rinnasta ehkä katoaisi. Mutta totuus on ehkä liian ruma näin kauniiseen maailmaan. Tai ehkä liian kaunis näin rumaan maailmaan. Liian tavanomainen näin ihmeelliseen. Ja itse olen irti kaikesta ja kuitenkin sidottu. Lopputulos runonomainen, unenkaltainen. Epäonnistunut möykky muovailuvahaa. Mikä näissä sormissa on vikana? Mikset sano mitään?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: