h1

Kun ei voi askeltakaan ottaa…

Touko 9, 2005

Ohi on nyt vappu, Krakova, vuosijuhlat ja vielä tiedekunnan 60-vuotisjuhlat. Huomenna on ehkä normipäivä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Kävelin eilen kotiin, enkä tunnistanut enää maisemia. Kaupassa meinaan sanoa kassatädille zienkujee tai jotain sinne päin. Kaikesta huolimatta ensimmäinen työpäivä meni ihan hyvin, joskin väsyneenä. Huomenna sitten enemmän tosihommiin. Ehkä jopa vähemmän väsyneenä. Kerrankin edes yksi viisas sisäinen ääni niiden kaikkien muiden sekopäisenä huutavien joukosta. Tällä menolla tästä tulee Minnan viime kesä.

Maailma heittää kuperkeikkaa. Se tuntuu huimalta. Päässä vilistää, mutta muuten tykyttää… ja näköjään väsyttää myös. Levotonta pikkunokkelaa ja maailman isoimpia purjoja. Välilihasta puhumattakaan. Tai muista upeista yllätyksistä. These are the days, my friends.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: