h1

Joskus aamuisin

huhtikuu 24, 2005

Uskomattomia hetkiä elämässä; kello seitsemän aamulla Kampissa, aurinko nousee, ystävät nukkuvat ympärillä ja loistavaa musiikkia kappale toisensa perään. Epätodellinen todellisuus ympärilläni, ajatus melkein saa kyyneleet silmään. Tuntuu hassulta liikuttua jostakin olemassaolevasta ja kauniista, vaikka se kai lienee paras mahdollinen syy.

Toisaalta viikonlopun aikana tuli koettua myös muita puristavia tunteita; muun muassa edelleen siitä, että toisille ystäville ei taas meinaa riittää aikaa. Harmittaa, mutta tänä vuonna päätän antaa itselleni anteeksi. Juuri nyt tuntuu siltä, että mikä tahansa on tämän kaiken arvoista.

Kadulla ei yhtäkään
puut reunustavat matkaa
tiedät mihin olet menossa
tiedät ketä ajatella

Pilvet väistyvät välillä
näet niissä eläinkuvioita
Tiedät monta askelta jäljellä
tiedät mitä sanoa silloin

~ Jiri Kuronen & Lähiö: Kadulla ei yhtäkään

Mainokset

One comment

  1. Tunnen niin ton tunteen… usein noi epätodelliset hetket on kaikista upeimpia.

    Toisaalta tuttu on myös tunne ajan epätasaisesta jakautumisesta ystävien kesken. Onneksi ainakin mulle ovat menneet, pitkätkin erot ystävistä osoittaneet, että suhteet ystäviin kyllä kestävät, jos ovat kestääkseen. On ollut hienoa huomata, miten voi jatkaa siitä mihin jäätiin vaikka siihen jäätiin vuosi sitten.

    Mutta silti joskus tulee huono omatunto, kun ei ole monia hyviä ystäviä nähnyt kuukausiin, vaikka samaa kylää asutetaankin. Minäkin olen kuitenkin päättänyt antaa tämän itselleni anteeksi ja tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: