h1

Nouse syntymään kanssani, veli.

helmikuu 18, 2005

Olen tullun puhumaan teidän kuolleella suullanne.
Kootkaa yhteen maan uumenissa
kaikki särkyneet, äänettömät huulet
ja puhukaa minulle syvyyksistä koko tämä pitkä yö,
kuin ankkuriketju yhdistäisi minut teihin,
kertokaa kaikki, kahle kahleelta,
rengas renkaalta, askel askeleelta,
teroittakaa piilottamanne veitset,
painakaa ne minun rintaani ja kättäni vasten
kuin joen täynnä keltaisia salamoita,
kuin joellisen haudattuja tiikereitä
ja antakaa minun itkeä tunteja, päiviä, vuosia,
sokeita aikakausia, avaruusvuosisatoja.

Antakaa minulle hiljaisuus, vesi, toivo.
Antakaa taistelu, rauta, vuorten tuli.
Tarttukaa ruumiiseeni kuin magneetit.
Rynnätkää minun suoniini ja suuhuni.
Puhukaa minun sanoillani ja verelläni.

~ Pablo Neruda: Macchu Picchun huiput, XII

Metsä. Raivo. Verta ja okramaalia kasvoilla, kuvioita paljaalla ruumiilla. Yksi selkeä päämäärä. Tänään jään eloon. Tänään päättyvät taipaleet minun aseeni auttamana. Veressäni taistelutahto, käsissäni taito. Tällä kertaa en pakene, en käperry pöydän alle piiloon. Voitto.

Kirkas ymmärrys menneestä.

Advertisements

2 kommenttia

  1. O-kei. Alku kuulosti ihan Fast Shown tuolimieheltä:

    ’Forest…. mmbmb… rage mbmbmb…. Blood and ochre on my face… Weapons! ..cv.vde… I was very, very drunk’

    Toisaalta tuolimiehen paras jakso oli se, joka ei ollut hauska:

    ’Mubmvm… twenty years ago..d nvmbmbm pub full of people mubmfkf… so pretty mmbubmm… i was dancing.. mbmbmbl her face in the mirror mbmbn, ….. mornings in Hyde Park mb,b,bll….. .and then I lost her. I was very, very drunk.”


  2. voi kun pääsisi taas tuollaisen vimman valtaan. siinä ei mikään tunnu niin voimakkaalta kuin oma sydän ja veren kohina korvissa; ja -maku suussa. kun mikään ei ole tärkeämpää kuin se hetki. tämä hetki. hetken päättymistä ei ajatella, koska kun se päättyy, ja sen on päätyttävä, millään ei ole enää väliä.

    jep,jep. ja kananluut kalutaan luuta myöten.

    ’She was delighted and transported, in a perfect place, the world she lived for. Her world contained two things: Hunter, and the Beast. The Beast knew that too. It was the perfect match, the hunter, and the hunted. And who was who, and which was which, only time would reveal; time and the dance.’



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: