h1

Et ole poissa

helmikuu 13, 2005

ehkä hän on tyytyväinen näin
kun on lähtenyt ja hyvillään siitä ettei ole enää täällä
tähdet väistyvät ja päättyy yö
makaan selälläni katson aamua kun linnut heräävät ja koko kirkkopuisto
~ S.Hanski/Rautayrtti

Kotikyläni kuolee. Jälleen yksi hyväntahtoinen mummo nukkui pois. Uudessa paikassa varmasti kaikki paremmin. Minulla vain empatiavamma ja käsittämätön välinpitämättömyys. Kuinka kovaa pitää kolahtaa, että tuntuu jossakin? Mitä sitten tapahtuu? Tuska oli käsinkosketeltavaa vain vuosi sitten syksyllä. Kaivon reunalla on helppo löytää oikeita sanoja, mutta vielä en tiedä, miltä pohjalla tuntuu. Ainoastaan sen, että lämpö palaa hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti joku roikkuu kuiluni partaalla.

Mainokset

One comment

  1. Death is not the end. Kuoleman sureminen on toisaalta suremista itsen vuoksi. Jos lähtö ei tullut liian aikaisin, ei ehkä kannata surra, ainakaan ihmisen puolesta. Menetystä kyllä.

    ”Everything dies, baby, that’s a fact, but maybe everything that dies someday comes back.”

    Sopii aika moneen asiaan.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: