Digitaalista aivopuuroa
syyskuu 17, 2010Olin keväällä koekaniinina tutkimuksissa, jotka suoritettiin fMRI-tuubissa eli aivojen magneettikuvauslaitteessa. Sain sähköpostiin juuri digiversiot aivokuvista. Hui!
Toiveikkaalle sieluagnostikolle jotenkin karua nähdä suoraan naaman edessä omat aivot harmaana mössönä. Tekee elämästä jotenkin konkreettista ja biologista. Olen eläin, lihaa ja luuta ja harmaata massaa. Noissa poimuissako joku sielu asustaa?
Samaan aikaan kuvat tuntuvat niin henkilökohtaiselta, että en malta ladata niitä blogiin saatika facebookiin. Digitaalisuuden rajat ovat kallon rajat, tällä kertaa näin päin.
Aivopuuroista toisenlaisia ajatuksia tutkimushankkeen blogissa. Carrin kirja pisti kesällä ihan huolestumaan verkkoympäristön takia muuttuvista aivoista. Tästä eivät kuvat kerro, mutta itsensä tarkkailu sentään.
