Kellarikomerossa kehtasi käydä joku pitkäkyntinen maaliskuun alussa. Ensin näytti siltä, että vain työkalut oli viety. Toisella käyntikerralla kuitenkin tajuttiin, että myös kolme urheilukassia sisältöineen uupui tavarakasasta, ja voron matkaan oli lähtenyt muun muassa urheiluvarusteita, riippumatto ja yksi nahkatakki.
No, ei muuta kuin rikosilmoitusta kehiin ja kotivakuutuksesta korvaushakemusta – molempien jättäminen kävi oikein lupsakasti verkkopalvelun kautta ja korvauskin tilillä alle viikossa. Sitten työkaluostoksille.
Kaksi kuukautta myöhemmin kevättakkeja kaivellessa meikäläisen keltaista kuoritakkia ei vaan löydy mistään, eikä myöskään mustaa juoksupukua. Tyhjä henkari sen sijaan möllöttää kyllä komeron telineessä. Siat! Kyllä tilanteen nyt vaan täytyi olla se, että kuoritakkikin oli kellarissa, mutta jostakin syystä ei tajuttu sitä maaliskuussa.
Lopuksi lähinnä täydet propsit toistamiseen Tapiolan vakuutuspalveluille: lisäyksen vanhaan korvaushakemukseen pystyi tekemään puhelinpalvelussa saman tien, kunhan vain hinnat varmisti urheiluvälineliikkeestä. Siellä on virtuaalinen kuoritakki siis käsittelyprosessissa. Helpottaa kummasti varkauksien aiheuttamaan ärsytykseen, ja taas maksaa ihan mielellään tuon keittiön pöydällä jollottavan vakuutusmaksun.
Vielä voisi ehkä panostaa u-lukkoon kellarikomeron varavakuudeksi…
