Pakotettu tavarataivas

Läräsin illalla – kyllä, lehtien lukutahtini on auttamattoman hidas – joulukuun Olivian mukana tullutta parhaat lahjat -lehtistä (jota aikanaan syyteltiin myös New York-lehden designin kopioimisesta). Läpyskässä esiteltiin muun muassa seitsemän kappaletta kelloja lahjaehdotukseksi rakkaalle naiselle. Kaikki maksoivat yli 100 euroa eikä muuten yksikään ollut kaunis.

Mitä tästä nyt lähinnä tuli mieleen oli se, että oven “ei mainoksia” -tarran lisäksi voisi vaikka omaan otsaan laittaa tarran “ei tavaralahjoja”. Varsinkin viime aikoina on tullut (kiitos hetki sitten olleen joulun, kenties) otettua vastaan muutama aivan järkyttävä tavaramuodossa ollut lahjus. Mutta kun ei niistä oikeen saa näillä sosiaalisäännöillä kieltäytyäkään.

En oikeastaan voi väittää, ettenkö pitäisi tavaroista, kuten kotoa varmasti nopealla vilkaisulla huomaakin. Haluaisin vain itse valita kotiini koriste-esineet ja astiat, enkä taatusti tarvitse enää yhtään muistikirjaa tai hölmöä mukia. Miksi on niin hankalaa kysyä saajan toivomuksia, ennen kuin lahjan hankkii, tai voisiko antaa ihan reilusti lahjakortin tai rahaa jos jotain on ylipäänsä annettava?

Hassua, että häissä lahjalistat ovat jo ihan ookoo, mutta jouluksi sellaisia tekevät vain lapset.

Baarikulttuurijupinaa

Kävin viikonloppuna Hämeenlinnassa paitsi viettämässä polttaririemuja, myös muistuttamassa itseäni miksi baareihin ei kannattanut mennä.

Ensinnäkin Hämeenlinnassa yökerhoja on noin kaksi (en nyt kyllä ole ihan ajan tasalla ehkä), ja molempiin maksaa sisään lähestulkoon kympin. Suomen juhlaskenessä on pitkään raivostuttanut tapa kyniä baareihin sisäänpääsymaksua – joka onneksi alkaa nykyään ainakin Helsingissä kadota. Voisinpa vielä ihan mieluusti maksaakin sen 8 euroa jos saisin sitä vastaan vaikkapa drinkkilipukkeen. Baari saisi jokaiselta asiakkaalta jotain rahaa, joi tämä sitten tahi ei. Nyt kirskurihinta ovella lähinnä aiheuttaa pihistelyfiiliksen ja tiskillä tulee käytyä vähemmän jos laisinkaan.

Tällä reissulla eniten raivostutti joka tapauksessa epäammattimaisesti käyttäytyvä portsari, joka katsoi oikeudekseen tulla lasi kourassa nappaamaan meikälästä vyötäröltä kiinni ja pakottamaan loppuseurueen takaisin ovelle papereita näyttämään – kesti hetki tajuta, että kaveri edes oli ovimies, onneksi en ehtinyt reagoida läimäisemällä. Käytöksestä päätellen ko. työmies ei myöskään ollut ihan selvin päin hommaansa hoitamassa. Saamari sentään! Jos riehun tai käyttäydyn epäasiallisesti niin heittäkää toki pihalle, mutta sitä ennen ei tarvitse tulla koskemaan ja työntämään ja tytöttelemään.

Mikä logiikka siinä oikein on, että baarin ovella pitää olla joku apinamaisen törkeästi käyttäytyvä, peruskohteliaisuudesta piittamaaton korsto, jolla on oikeus kohdella asiakkaita ihan miten sattuu? Eikä paljon parempaa palvelua yleensä tule myöskään narikasta tahi baaritiskiltä.

Kun sisällä musiikkitarjonta vielä on enimmäkseen Waldo’s Peoplen euroviisuhitin kaltaistaa kuraa, voisin julistaa yökerhottoman kevään ellen elämää ja keskittyä viihteellä kaljakuppiloihin tai klubeilla tanssimiseen. Grr.

Edit: mainittakoon nyt vielä verkkomaineen hengessä, että kyseessä on keskustassa sijaitseva yökerho/ravintola Sirkus.