Mitä verkkoon laittaa se pysyy

Jännää. Sillä välin kun sitä perustaa uuden identiteetin ja tämän uuden blogitilan, joku käy varastamassa vanhan. Irssigalleriasta pamahti kaverin vinkkaamana esille joku jyväskyläläinen (tai mistä sitä tietää) tyttö (tai mistä sitä tietää), joka on nyysinyt galleriakuvakseen mun vanhan xenapullistelukuvani.

En pode mitään superkriisiä, mutta hippasen ottaa kyllä päähän. Kyseinen kuva löytyi vuosia Googlen kuvahaussa etunenässä, kun etsi meikäläisen nimellä, ja taisi olla myös profiilikuvana joskus larp.fi -palvelussa, josta sen poistin pari vuotta sitten. Niinpä niin, minkä verkkoon laittaa sen edestään löytää.

Katsotaan, mitä gallerian valitusprosessi asiasta sanoo. Faniparan täytyy kohta keksiä varmaan uus kuva.

**

Kaikki verkossa ei kuitenkaan pysy, kun lokari näköjään lähtee pian autuaammille metsästysmaille. Pidin sen yksinkertaisuudesta, mutta onneksi ainakin sisällöt sai talteen ja näpsäkästi siirrettyä uuteen alustaan. Kun tässä yliopiston tunnuksistakin kohta aika jättää.

Krooninen buukattu vapaa-aika

Viisi päivää myöhemmin hän ennättää kirjoittamaan: gradu valmistui ja palautettiin muutamaa tuntia ennen deadlienea valtiotieteelliseen tiedekuntaan maanantaina. Sitten vain jännityksellä odottamaan 4. kesäkuuta tulevia arvosteluja sekä ihmettelemään uutta vapaa-aikaa.

Uusi vapaa-aika osoittautui kyllä liian unelmoinniksi. Töitä on paiskittu urakalla koko viikko, ja sen lisäksi riittää kaikenlaisia roolipelitapahtumaprojekteja ja kaasoprojekteja. Projekti gradu siis päättyi; seuraavaksi con, sitten häähumuun.

Sillä välin iltoja voi hyvin käyttää myös esimerkiksi erilaisissa tansseissa. Tällä viikolla arabiccia, oriental groovea, ndomboloa ja sambareggaeta. Olen pelkkää pyörivää lantiota!

No, ainakin keskeneräisen gradun kanssa vaivannut krooninen huono omatunto on nyt kadonnut.

Eilen käytiin katsomassa Suomen valokuvataiteen museossa vielä tämän viikon auki olevat Lehtikuvan saaliit ja saalistajat sekä Hannes Heikuran hiljaiset kuvat. Hienoja otoksia, maailmaa tallennettuna. Heikuran kuvat ovat yksinkertaisesti mahtavia valokuvia, paparazzeista kertova näyttely sen sijaan oli ehkä sisällölliseseti mielenkiintoisempi.

Tällaistakin kulttuuri voisi harjoittaa enemmän.

Vieroitusoireita vappulomasta

Vappu oli sopivan pitkä ja lupsakka. Töihin orientoituminen tuottaa sen jäljiltä vähän hankaluuksia, varsinkin kun teekkareiden vapun jäljet ovat vielä vähän levällään ympäri Alvarin aukiota. Lisäksi pukkaa kaikenlaista kiirettä sopivasti niskaan – kummasti tällä hetkellä kaikki kiireet liittyvät tapahtumiin koulutuskeskus Dipolissa. Ai niin, ja joku gradu pitäisi palauttaa maanantaina. Odottelen vielä viimeisiä kommentteja ohjaajalta; niiden laadusta riippuu nyt viikonlopun aikataulu.

Eilen aurinkoisen kevätsään kunniaksi tuli rassattua fillari kesäkuntoon, poljettua sillä Kaivariin lojumaan aurinkoon ja auttamaan kavereita veneen vahauksessa. Hetkellisesti tuntui siis ihan kesälomalta.

Mainittua lomaa olisi tarjolla viisi (5!) viikkoa plus saldovapaita kahden viikon edestä! Voisi oikeastaan aloittaa jo nyt.