Kevät tuli, puli puli

Olen tänään ihan huvittavan naisellinen tunteellinen.

En tiedä johtuuko se siitä, että gradusta puuttuu enää viimeiset johtopäätökset, ihan vain auringosta ja keväästä, hormoneista vai puolikkaasta olosta liian tyhjässä asunnossa.

Historiakontekstin ja kaiken huomioon ottaen on ihan ymmärrettävää, että tämä ihana puhe naiselle pistää herkistymään, mutta sen lisäksi vielä esipuheiseen piilotetut pienet sanat ja kaiken huippuna Bollywood-musiikkivideot.

Kohta alkaa vaikuttaa siltä, että tarvitsen jotain taijia tai rauhoittavia lääkkeitä niiden johtopäätöksien kirjoittamiseen.

Eräänlaista nostalgiaa jaikumiitistä

Parisenkymmentä aktiivista jaikuilijaa kerääntyi tänään Jaikua kehittäneen Teemu Kurpan luennon jälkeen Weeruskaan pitämään miittiä. Videopätkääkin löytyy jo verkosta Tuijan toimesta.

Oli mukava nähdä verkosta tuttuja nimiä ja tyyppejä ihan elävänä. Kummasti tuli myös nostalginen olo ja mieleen vanhat kunnon nettimiitit teiniajoilta, kun chättäsin KissFM:n Linnassa, irkissä ja missä lie muualla, mistä maalla asuva fantasiakirjallisuuteen ja roolipeleihin hurahtanut teini nyt vain saattoi löytää kaltaisiaan.

Sama kutkuttava yhteisöllisyyden tunne oli ilmassa nyt ja silloin. Vaikka Linna on jäänyt jo taakse (ja kuopattukin koko chätti – missähän lehdessä tästä oli juuri juttua?), on moni silloin hankituista ystävistä yhä tallella. Ehkä jotakin jaikukontakteja tästäkin jää elämään, vaikka ajatus jaikumiiteistä ympäri Suomea joka viikonloppu ei nyt ihan todennäköiseltä vaikutakaan.

Toivottavasti tälle nyt ainakin tulee jatkoa. Virtuaalisuus on ihan kivaa ja kätevää, mutta kyllä ihmisten tapaaminen “livenä” tekee kontakteista heti asteen verran syvempiä.

Päivän linkki

Marinadin vihjeen kautta eksyin kuuntelemaan varsin lupsakkaa Ilkka Kanervan Tekstiviestiaariaa. Mainiota! Kunnon ironiaa ja vielä osaavat tekijät.

Esityksen alkumelodiasta muistui mieleen vanha kunnon Helsinki Complaint Choir eli Helsingin valituskuoro. Laulun sanat ärsyttävistä pikkuasioista saavat aina kummasti hyvälle tuulelle, kun asiat menevät takaisin tärkeysjärjestykseen.

Mukavia juoksuja

Kevät kulkee ihan käsittämätöntä vauhtia. Työpäivät tuntuvat täysiltä ja gradua on jo ikävä. Toivottavasti ensi viikolla ehtisin irroittaa loppurutistukselle aikaa. Pitäisi myös juosta lippulappusten kanssa ympäri Helsinkiä, jotta saisi siirrettyä kauppiksen opinnot yliopistolle ja siten otettua kandin paperit viimein ulos.

Tämä viikko menee joka tapauksessa aika surinalla, kun lähden työreissulle Saksaan, edustamaan Suomen opiskelijanäkökulmaa konfferenssiin. Bremen vaikuttaa supernätiltä pikkukaupungilta ja onneksi jonkin verran pitäisi olla aikaa myös tutkailla ympäristöä. Sadetta vain lupasivat, mokomat.

Viime viikonloppuna ehdin journalismin päivien lisäksi myös juhlimaan yhtä maisteria ja yhtä kandia, Hämeenlinnaan katsastamaan kaverin uutta asuntoa, saamaan flunssan, katsomaan Be Kind Rewind -leffan ja testaamaan Fannyn brunssia. Viikonloppujen jättiaamiaisia voisi kyllä harrastaa enemmänkin. Ja leffoja, varsinkin kun koekaniinointipalkkioksi tuli taas elokuvalippuja.

Kumma päivä

Kummallinen päivä. Aamulla kävin purkautumassa erään tutkimusprojektin koekaniinikokemuksia tunnin verran. Sen jälkeen ryhdyin tappelemaan Sampon verkkopankin kanssa. En saanut ymmärrystä, onneksi Luottokunnalla sitä sentään oli. Taidanpa siirtyä tutkimaan OP:n palveluvalikoimaa. Miksi miksi miksi piti mennä heittämään erittäin hyvin ja sulavasti toiminut verkkopankki hyvine palveluvalikoimeen roskakoriin ja pistää tilalle joku javakikkare? Tai ei edes kikkare, vaan yks iso paskaläjä.

No, Sampoläjän toimimattomuus antoi sentään hyviä puhtia käydä sanomassa suorat sanat palkka-asioista esimiehelle. Seuraavaksi sitten ehkä huutamaan lakimiehelle. UPJ on kyllä maailman seuraava paskaläjä.

Energiaa riitti vielä supervauhdilla aikaansaatuun ohjeistusdokkariin ja mainosideoihin. Näköjään raivoamalla saa ainakin jotain hanoja auki. Seuraavaksi, perjantain kunniaksi, voisin avata viinihanan. Arriba!