De-Ärrrr

No niin, perutaanpas puhinat. Atlas.TI sittenkin, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, syö html ja rtf-muotoista tekstiä, kunhan ne vain keksii syöttää sinne oikealla tavalla. Ihan aukottomasti html ei kyllä siirry, vaan näyttää lähinnä webin esihistorialta ilman muotoiluja – olennaisinta kuitenkin, että linkit säilyvät mukana.

Sen sijaan tänään olen hämmentynyt siitä, että Suomi24 on jotenkin jumissa ja haittaa työskentelyäni. Enpä uskonut sellaista päivää tulevan, että kyseisen saitin tökkiminen olisi minkäänlainen ongelma elämässäni.

No, enpä toisaalta odottanut joutuvani sen sisältöä myöskään tieteellisesti analysoimaan.

Rai rai

Isona ™ tahdon asunnon, jonne paistaa aamulla aurinko makuuhuoneeseen ja illalla olohuoneeseen. Itä-länsi-suunnan läpitalon asunto siis, kiitos, ja eteläseinälle voisi vielä pistää jonkun jättisuuren lasitetun parvekkeen.

Valoaddiktin ärsytys siis purkaantuu, kun keväinen aurinko vilahtaa asuntoon aamukahdeksalta, mutta sen jälkeen on taas niin pimeää, että päivälläkin tarvitsee valot. Siniset seinät on ihan kivat, mutta sitten taas… ei.

Puran raivoni Atlas.TI:hin, joka viimeksi kirosanan kuullessaan minimoi itsensä pakoon.

Naapurihuoneessa suunnitellaan matkaa. Olen kade.

Ärrrrrrr

Känkkäränkkäinen olo. Taustalle voisi luetella kai muutamankin syyn vihaisista ihmisistä ylipitkiin työpäiviin, mutta yritän tähän hätään kirjoittaa vain jotain rakentavaa tuosta gradunteosta.

Tänään ohjelmassa ollut graduanalyysia, melkein viimeistä keissiä viedään. Ärsyttää jälleen perse edellä puuhun -meininki, sillä jos nyt saisi aloittaa alusta, tekisin aika lailla toisin. Ei tarvitse mennä edes aiheen valitsemiseen asti tällä kertaa, mutta esimerkiksi atlas.TI ei kertakaikkiaan ole kovin toimiva systeemi verkkoaineiston analysointiin – sen kun syö pelkkää txt-muotoista sisältöä. Siinähän sitten arvailet ja suhaat selaimen kanssa edes takaisin, missä olikaan ehkä linkki jonnekin, tai miten joku tekstinpätkä oli muotoiltu.

Ilmeisesti ohjelman uudemmat versiot osaavat vähän enemmän, laillisesti valtsikalta nyt vaan irtosi tämä viitosmalli. Ja jotenkin satojen sivujen mittaisten keskusteluaineistojen tulostaminenkaan ei oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Harmittaa edelleen, että aineiston keruu on jotenkin niin käsittämättömän tahmaista ja vastenmielistä hommaa. Varsinkin kun omien tutkimustaitojen riittämättömyys on jotenkin koko ajan läsnä ja on valtavan epävarma olo. Tai, vielä pahempaa, jos kaikki menee nyt kuten pitääkin, en luota kyllä enää yhteenkään tutkimukseen tämän jälkeen.

No, onneksi sentään aihepiiri on edelleen kiinnostavaa. Teoriaosuus on pulkassa ja johtopäätöksetkin luonnosteltu, sitten vain jotenkin se empiria pitäisi liittää kaikkeen tähän ;)

Flunssa pitää yhä pintansa. Nyt näytän sille pitkää kieltä ja lähden tanssimaan afroa.

Innovaatioyliopisto.info

huippulipastolle haetaan nimeä yleisellä kilpailulla.

from www.innovaatioyliopisto.info

---

Anna yliopistolle nimi

Osallistu uuden yliopiston nimi-idean hakuun. Ideahaku on avoin kaikille – opiskelijoille, henkilöstölle, alumneille, yhteistyökumppaneille ja yleisölle. Nimi-ideahaun aika on 12. – 25.3.2008.

---

Hello world!

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!

Kaupunkilaisen ahdistusta

Lentsu ei hellitä, niistäminen alkaa kyllästyttää. Eniten ottaa päähän se, ettei pääse urheilemaan. Raahauduin eilen Bollywood-tunnille, mikä ei nyt ainakaan pahentanut oloa. Ensi viikolla voisi palata salille ja ehkä kiipeilemäänkin jos löytyy seuraa.

Lisäksi kilpajuoksu vanhan talon muiden asukkien kanssa ottaa taas voimille: tänään lattialta löytnyt kaksi aikuista turkiskuoriasta sätkimästä. Viime viikolla vastaan tulleita toukkia ei ole löytynyt sentään enempää, ja nekin evoluution häviäjät olivat tehneet pesänsä tekokuituihin. Villakangastakit ovat yhä ehjiä. Minä sen sijaan tuijottelen vainoharhaisena kaikkia murusia laserkatseella lasien alta otuksien pelossa.

Ilmeisesti moisia otuksia on vanhassa talossa vaan siedettävä, mutta niiden möyriminen vaatteissa tai ruoissa tai sängyssä tuntuu kyllä jotenkin henkilökohtaiselta loukkaukselta. Viime syksyn jauhokoisaepidemia on sekin vielä tuoreessa muistissa – toukat kadoksissa ja jauhot tiukasti pakattuina, mutta muutama aikuinen perhonen on talven aikana täytynyt listiä.

Jotain iloistakin: viikonlopun ruokapuoli on ollut varsin hyvin hoidossa. Sushia, olutta, mannapuuroa, katkarapucurrya, gin toniccia, minttudominojäätelöä ja tulista pizzaa. Nam nam nam.

Geeteestä voi näköjään saada yliannostuksen tai pahimillaan sokeutua; litra kiniiniä päivässä on minun painoiselleni jo ihan liikaa. Hui.

Niisk

Äh, nyt se kirottu flunssa iski sitten tännekin. Parantumista ei ehkä edesauttanut retki Musta Härkä -nimiseen Vallilan karaokejuottolaan. Hieman Stadin tähden tapainen outo saareke muusta todellisuudesta keskellä Helsinkiä (no, keskellä ja keskellä). Karaokea kestää kuunnella – oli esiintyjä sitten tuttu ja taidokas tahi omaa apulanta-tulkintaa esittävä kaidan tien kulkija – mutta miksi miksi miksi sen volyymin pitää olla aina niin lujalla, että naapurille täytyy huutaa? Musta Härkä vei siis ääneni.

Sunnuntai on kuitenkin leppoisa päivä, sisältää tällä kertaa muun muassa omatekoista pizzaa ja vaatehuoneen tyhjennystä. Ehkä tuonne perälle saa ängettyä edes osan kellarikomeron tavaroista.

Tarvitseeko joku kenties kahta pyökinväristä tv-tasoa tai laajakuvatelkkaria? Täältä lähtisi.

Sensuurivideo tuli

Löytyy Juutuubista

Sensurointi on väärä keino lapsipornon kitkemiseen. Pitää varmaan napata itsestään kuva videon jatkoksi. Tästä voisi raivota loputtomiin, mutta eipä varmaan olisi uutta sanottavaa.

Ohjeet oman kuvan lähettämiseen löytyvät sensuuriwikistä.

Tästä ei pääse kuin ylöspäin

Aamu alkoi kahden tunnin seinäkiipeilysessiolla. Touhu on kyllä kivaa, mutta jokin lajissa meikäläisen kohdalla mättää. Ehkä puuttuva kunnianhimo tai joku muu “aita on matalin” -syndrooma. Sitä lähtee tiettyä väriä seuraten alhaalta ja ylhäällä vaikean paikan kohdalla käydään vuoropuhelua itsensä kanssa perimmäisten kysymysten äärellä: Tuo ote nyt vaan on niin helkkarin hyvä. Mitä hiton väliä, vaikka se on väärän värinen?

Tänään meni kyllä seinäreissu muutenkin jotenkin pieleen. Onneksi edes viimeinen seinä sisälsi itsensä voittamista (monivärisenä tosin). Pitäisi varmaan alkaa treenaamaan niillä kotona lojuvilla kummallisilla puristimilla näppivoimia. Niin, ja ei se matka vaan se päämäärä. Tai jotain. Siis että kuntoilun vuoksihan tuota tehdään. Ja sen itsensä voittamisen.

Töiden jälkeen ajattelin raahautua kuuntelemaan Dodon Tuotewikin kuulumisia Krunikkaan. Hanke kuulostaa mielenkiintoiselta ja liippaa lisäksi graduaihettakin hippasen.