Gradun tekeminen pistää taas hetkellisesti pohtimaan uravalintoja. Olisipa kiva, jos tässä vaiheessa olisi jo selkeä visio siitä, mihin haluaa sijoittua, mutta eipä ole.Alan kummasti ymmärtää toista tutkintoa hakevia ystäviä. Niin ja no, vaikka tavallaan olisi hienoa ryhtyä kassaneidiksi jos pienestä pitäen on halunnut kassaneidiksi (itse pienenä halusin, toim.huom.), on tässä akateemisessa suossakin kyllä puolensa: oikeasti ei tarvitse ikinä päättää.
Eilen loppui gradukestävyys kesken iltasella, joten huhkin sitten muutaman tunnin Intia-valokuvien parissa ja sain ne viimein verkkoon asti. Taustalla soiva Asian Lounge vielä lisäsi matkakuumetta entisestään. Kotimatkakohtaaminen kertoi kuulumisia kohdaltulta matkakumppanilta; googletalk heti aamulla intialaiselta tuttavuudelta. Äää. Suomi nyt vähäsen ankeiluttaa, vaikka ulkona paistaakin aurinko kauniisti kuuraisille katoille.
No, jouluna kutsuu Pariisin valot. Toivottavasti mellakat laantuvat siihen mennessä.
