Sylissäsi kuu ja sylissäsi
aurinko, tähdet
verhonasi kevään silmut ja
syksyn lehdet
sanasi niin lämpimät tai
sanasi jäiset
niihin voisin hirttäytyä,
niihin sanoihin
Kirjoittamaton (kevätjäät, sinun silmäsi ovat)
Kirjoittamaton (syysjäät, ajatuksesi ovat)
~ Kotiteollisuus: Kirjoittamaton
Lattia on kylmä, matto liian pieni. Pelkkä kasa, mytty ihmistä. Vaikea hengittää. En tunnista itseäni. Eikä minulla ole oikeutta. Kivi kiveltä, tiukemmalla laastilla, korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Niin ylös, etten enää itsekään näe. Miksi en kuunnellut, kun joku minussa huusi juuri näin?
Kirjamessuilta tarttui mukaan Arno Kotroa ja plussapallo. Eilisestä ja Espoosta tarttui mukaan hyviä muistoja. Keskittymiskyky on olematon, vain odotan. Joku kehui Braveheartin soundtrackia. Perjantai-iltaisin eksyy kummallisiin paikkoihin. Ja kun Nightwishiä soitetaan neljältä yöllä, tulee liian onnellinen olo. Kaikki on hyvin juuri näin. Kohta muistan taas, millainen olit. Siihen asti – maailmassa on liikaa hyvää musiikkia.
You question me
“Can you ride anything?”
Lord do you mean like your mood swings
Invaders and Traders with
The best intentions
May convince you to go
“They look like pirates from here”
Boy I’ve been one for years
Just keeping my hand
And when I promised my hand
You promised me back
Snow Cherries from France
All that summer
We traveled the world
Never leaving his own bck garden
Girls I didn’t know
Just what it could be
Oh but he let me go sailing
~ Tori Amos: Snow Cherries from France
Vuoristoradalla liian syviä mutkia. Milloin liika on liikaa, milloin tuntuu liian paljon vatsanpohjassa, ja rinnassa, ja silmien takana ja päässä? Mistä tietää, onko enää järkevää? Pitäisikö järkeä käyttää tässä ollenkaan? Kontrollifriikki minussa osasi ehkä heittäytyä, mutta ei osannut olla häpeämättä sitä. Ehkä heittäytymällä muutun joksikin, mitä en halua olla.
Vihaan kalentereita ja nyt vihaan myös kelloja. Vihaan hiljaisuudessa hiipivää epävarmuutta ja musiikkia, joka ei auta, vaan saa olon tuntumaan vielä pahemmalta. Vihaan tekopirteyttä ja näitä tunteita. Vihaan ja rakastan sitä, ettei mikään ole tarpeeksi. Ahdistus.
Ajatus vaalityöstä hieman ahdistaa, mutta HYY:n edustajistovaalit lähestyvät. Luottaisin johonkin kohtaloon, mutta saattaisin viihtyäkin siellä. Ehkä minulla olisi jotain annettavaa hyylle, tai ehkä hyyllä minulle.
Joka tapauksessa, numeroni on 53… Hyalin listalla. Sitoutumaton.
Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla
~ Kotiteollisuus: Yö päivää keinuttaa
Väsymys on liian suunnaton, mutta uni ei tule. Vuorokausi sitten aivan pihalla. Nyt terävänä keskellä hiljaisuutta. Mitä ihmettä? Lisää hälläväliä-asennetta elämään. Ei sotaa, nainen. Ei ehkä maailmanloppuakaan, vaikka tänä yönä taas tuntuu siltä. Sait minut uskomaan, että olin väärässä. Nyt yritän huijata itseni uneen ja unohtaa.
Maailma on niin kaunis, ettei sen kuvaamiseksi ole sanoja. Olen onnellinen. Siinä kaikki. Kiitos elämästä, äiti.
Sisälläni asuu uusi ikävä, mutta samalla on niin hyvä olla yksin. Istua syksyn pimeyden keskellä, tuntea tuuli paljaalla iholla ja odottaa jokaista rantaan saapuvaa aaltoa, kuunnella kaislikon kahinaa tähtien alla. Kummallista, miten samaan aikaan voi olla niin varma ja epävarma, onnellinen ja surullinen, oma ja jonkun toisen. Kysymysmerkki ja huutomerkki.
Ulkona on syksy ja minussa kevät.
näin unta jossa ymmärsin
kunpa muistaisin
mutta tuuli pyörii, pyörii
pääsemättä mihinkään
pääsemättä menemättä
jakamatta itseään
~ CMX: Todellisuuksien yleiset luokat I-IV
Maistan mitä tahansa mitä
tarjoat, en voi sille mitään.
Maistut yöltä ja päivältä.
Maistut kaikilta säiltä.
Sinussa on kaikki tai ei mitään,
näön vuoksi; nälkäinen katseeni pitää
minut hereillä siltä varalta
että menetän jotain ihanaa.
Lupauksia ja lupauksia kaiken aikaa;
maailma kuihtuu silmieni edessä.
Väsyttää, silti silmäni ahmivat ruusuja,
sademetsiä, meriä, satelliitteja ja kuun.
~ Jo Shapcott
You are currently browsing the Little Things vol. 2.0 blog archives for lokakuu, 2005.
|
