Krkv kutsuu

Median vappuputki on alkamaisillaan; huomenna vappuvappu ja sen jälkeen suoraa kyytiä kohti Krakovaa. Paluu suoraan Kannun vuosijuhliin. Sen jälkeen pirteänä töihin ensimmäistä päivää. Hehheh. Hetkeksi jäähyväiset tälle maailmalle. Vain pelkkä raaja tai palanen… päänsisäiset bileet jatkuvat taukoamatta kai jo kolmatta viikkoa. Tulpat mukaan matkalle. Nähdään viikon päästä!

Pölyisellä patjalla, kätesi liian lämmin
hikisessä luolassa, elämme viimeistä päivää
katson kuinka kattoon savu harmaa hiipii
kohta täytyy mennä, vaikka aika
pysähtynyt.

Sattumia

Eilen tapahtui jotain kohtuullisen kummallista. Löysin valtsikan kirjaston lattialta, suoraan nenän edestä yhtäkkiä tinakengän. Mitä tästäkin pitäisi päätellä? En kuitenkaan mennyt tekemään lottoa tai ostamaan casino-arpaa. Kävelinköhän nyt onneni ohitse? Vai olisiko onni kävellyt minun ohitseni? Joka tapauksessa… tämä on selvästi merkki jostain suuremmasta, eiks jeh… Siispä kenkä talteen. Outoa.

Prosemman esitys tänään meni odotettua paremmin. Odotin kovempia iskuja, mutta sainkin paljon rakentavaa kritiikkiä ja mikä parasta, aihe tuntuu yhä ennemmän omalta. Toivottavasti Krakovan reissun jälkeen riittää intoa lähteä parantelemaan työtä ehdotusten mukaan, ehkä jopa laajentaa siitä kandidaatintutkielma. Sillä tosin ei ole kovinkaan kiire.

Tänään myös UIT-ennakkoreissu. Olen selvästi koukussa viime vuoden Näässpeksiin, sillä se oli edelleen mielestäni parempi kuin edes tämä UIT. Uusi Iloinen Teatteri oli hieman rikkonainen ja osin tylsä. Onneksi siellä sentään oli nuubialainen.

Joskus aamuisin

Uskomattomia hetkiä elämässä; kello seitsemän aamulla Kampissa, aurinko nousee, ystävät nukkuvat ympärillä ja loistavaa musiikkia kappale toisensa perään. Epätodellinen todellisuus ympärilläni, ajatus melkein saa kyyneleet silmään. Tuntuu hassulta liikuttua jostakin olemassaolevasta ja kauniista, vaikka se kai lienee paras mahdollinen syy.

Toisaalta viikonlopun aikana tuli koettua myös muita puristavia tunteita; muun muassa edelleen siitä, että toisille ystäville ei taas meinaa riittää aikaa. Harmittaa, mutta tänä vuonna päätän antaa itselleni anteeksi. Juuri nyt tuntuu siltä, että mikä tahansa on tämän kaiken arvoista.

Kadulla ei yhtäkään
puut reunustavat matkaa
tiedät mihin olet menossa
tiedät ketä ajatella

Pilvet väistyvät välillä
näet niissä eläinkuvioita
Tiedät monta askelta jäljellä
tiedät mitä sanoa silloin

~ Jiri Kuronen & Lähiö: Kadulla ei yhtäkään

The End reached

Prosemmacountteri: 23 sivua. 17 hyödynnettyä kirjaa ja monta muuta mielenkiintoista pyörii lattialla. Vähän päätä, huono häntä. Kirjava keskeltä. Otsikko toisesta maailmasta, ei puhuta siitä. Deadlineen on vielä yli 12 tuntia aikaa, mutta valmista on. Mitäihm?!

Tänään aamulla olin vetämässä vauvajumppaa ja lasten leikkihetkeä. Sitten ilmeisesti varasin matkalipun Meksikoon. Sitten satoi muutama tuuma lunta, pidin elämäni surkeimman powerpoint-shown ja nyt proseminaari on valmis. Ihmeellinen maailma! Kaikkialta sitä itsensä löytää. Onneksi ainakin yhtäkkiä valkoiseksi verhoutunut maisema ikkunassa näytti sopivan epäuskottavalta tähän päivään.

Koko viikko mennyt tässä koneella istuessa. Viikonloppuna sitten Jotain Ihan Muuta ™. Aloitanpa sen katsomalla 10 tuntia leffaa… ehkä tästä vielä elämä alkaa.

Tänään myös kuulin, että Renkajärvi on rannasta auki. Tarkoittaa siis uimakauden alkamista, mutta aikaa ei riitä sinne matkaamiseen vielä vähään aikaan. Pitäisi varmaan etsiä joku toinen järvi, jonne mennä hankkiutumaan eroon talviturkiksista…

Loppu häämöttää…

Proseminaaricountteri 20 sivua, nukun kirjojen kanssa, pää ja häntä puuttuvat ja loogisuudesta ei häiväkään. Katson tätä kaikkea huomenna uusin silmin. Ehkä ne ovat jopa vaaleanpunaiset vauvojen jäljiltä…

Ehkä sitten syksyllä voi taas panostaa johonkin koulunkäyntiin. Nyt keskityn näköjään lyriikoiden postaukseen keskellä yötä semma-ahdistuksissa ja muissa ahdistuksissani:

I was standing by the edge of the water
I noticed my reflection in the waves
Then I saw you looking back at me
And I knew that for a moment
You were calling out my name
You took away my hero
Will you take away my pain

~ Dream Theater: Take Away My Pain

Mad world, isn't it?

All around me are familiar faces
Worn out places, Worn out faces
Bright and early for the daily races
Going no where, Going no where

Their tears are filling up their glasses
No expression, No expression
Hide my head I wanna drown my sorrow
No tomorrow, No tomorrow

And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I’m dying are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles its a very very
Mad world, Mad world

Children waiting for the day they feel good
Happy birthday, Happy birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, Sit and listen

Went to school and I was very nervous
No one knew me, No one knew me
Hello teacher tell me what’s my lesson
Look right through me, Look right through me

And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I’m dying are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles its a very very
Mad world, Mad world

Enlarging your world
Mad world

~ Gary Jules: Mad World

Hallan kohmettama maa

Onneksi aika on niin armollinen, että se saa muistot haalistumaan. Kuvat muuttumaan suttuisiksi, repaleisiksi haamuiksi; värit katoamaan ja tunteet kulumaan pois. Pian on enää hapuileva riekale ja vain musiikkia, sanoja. Palasia sieltä täältä, yllättävät korvan takaa, repivät keskittymisen. Muuttuvatko nämäkin kuvat kullanvärisiksi? Vai voisiko joku maalata niihin uudelleen kauniita kevään värejä?

nyt päivänvalo haipuu, saa luvan kaipuu
se tähti joka kiertää tähteään
kun etsii kirkkautta
ja löytääkin vain öiden ikävää
pimeää

~CMX: Sillanrakentaja

Riemu

Ruoho vihertää! Jipiiiiii!! Mieletöntä vaikka niin tavanomaista. Parhainta elämässä ehkä on juuri se, kun pienet, niin tavalliset asiat saavat aikaan moisia tunnevyöryjä. Mutta nyt on lähdettävä leikkimään nuoriso-ohjaajaa. Ehkä näille kaikille vauvajumpillekin voi vielä naureskella sitten tarpeeksi monen vuoden päästä. Hilirimpsis vaan kaikille ;)

Syvällisiä yöllisiä

I was told there’s a miracle for each day that I try
I was told there’s a new love that’s born for each one that has died
I was told there’d be no one to call on when I feel alone and afraid
I was told if you dream of the next world
You’ll find yourself swimming in a lake of fire

~ Dream Theater: Metropolis – Part I The Miracle And The Sleeper

Jotakin mahdotonta

maakuopissa höyryää runonjalat
valtateillä etenee projektit
tuhoon ja kadotukseen jota voitoksi kutsutaan
minä kutsun kutsun kutsun sinua matkaltasi

~ CMX: Rautakantele

Nyt en osaa kirjoittaa sitä, mitä haluaisin sanoa. Siispä copypastetan tähän lisää kauniita sanoja. Kaikki, mikä vähänkin kuulostaa tutulta, saa tänään hymyilemään. Yritän totutella arkeen.

kaunis on rumaa, tiedän
ja helppo on halpaa
vaan en voi uskoa sattumaan
vaikka tuuli kääntää lehtiä
sama tuuli kaikkialla
ennenkuin kaikki särkyy
tämä hämärä muuttuu muistoksi
ennenkuin häviää

~ CMX: Pelasta maailma

Ai niin. Prosemmacountteri: 7 sivua, noin miljoona kirjaa joista neljä lähteissä jo. Ideat selkiintyvät. Viikko aikaa.

Ja vielä jotakin mahdottomampaa: kirjoitin aikaisemmin kognitiivisesta dissonanssista. Nyt ymmärtää ja käsittää.