Sex n' Drugs n' Rock n' Roll

Viikonlopun kummastuttavia havaintoja on se, kuinka hyvin humalan kaltaiseen olotilaan pääsee pelkästään syömällä yskänpastilleja ja eläytymällä. Looginen kysymys lieneekin, kuinka suuri osa ns. oikeasta humalasta on vain harkittua sekoamista? Hyvä ja halpa taitohan sekin olisi.

Tekopillerihumalan lisäksi paljon lautapelejä, pöydällä tanssimista, ryhmäkuvia, pieniä koiravauvoja, kriittisiä Wow-keskusteluja, seeprahousuja, lumihangessa kieriskelyä ja kynttiläleikkejä. Ja edelliseen kappaleeseen liittyen suunnaton ylpeys siitä, millaiseen hauskuuteen ihmiset halutessaan pystyvät niillä pelkillä yskänpastilleilla. Vaikka saunakaljaa tekikin mieli.

Tavallaan livenjälkeinen masennus. Tavallaan ehkä vain hämmennys. Lisäksi kollektiivinen romantikaflunssa otti vauhtia hyvinkäältä ja as-teekkareista tjsp ja nyt I’m so hot. Lisää yskänpastilleja!

Herttuan Krouvi – tuo tutkimattomista korpimaista kaikkein vihoviimeisin

Maailman toisiksi kauhein karaoke-elämys Herttoniemen krouvipubissa. Muuten ihan mukava paikka; elävät esiintyjät ja kaikkea. Kauheimman karaoken kunnianimeä pitää ehkä edelleen Kontulan mopobaari. Vaikka krouvin karaokeisännälle täytyy antaa paljon pisteitä. Lisäksi joku lauloi siellä Moulin Rougesta biisiä melkein nätisti.

Pohdin, että pitäisi taas raahautua lavatanssikurssille Hämikselle, se kun taitaa olla ainoa paikka missä näitä maalaisaktiviteettejä pääsisi harrastamaan. Totean sen täälläkin; mikään ei ole niin seksikästä kuin mies, joka osaa viedä – erityisesti tangoa. Vihjaukset eivät toistaiseksi ole menneet perille suuntaan tai toiseen…

Yli yön ja pimeän…

arki on taas alkanut
silti valvon yötä päivää
olen syönyt lämmintä…

… viimeksi tiistaina kun olin seurassa tuttujen
miettivät kai kuinka se voi
juttelimme jotain mutta siitä on jo viikko
enkä sittemmin ole sanonut sanaakaan

~ S.Hanski/Rautayrtti

Ihmeellisiä ystäviä. Asiat loksahtavat paikalleen, toiset täydentävät toisiaan. Tahtoisin nauttia turhuuksista. Koneen hurina kyllästyttää.

Nouse syntymään kanssani, veli.

Olen tullun puhumaan teidän kuolleella suullanne.
Kootkaa yhteen maan uumenissa
kaikki särkyneet, äänettömät huulet
ja puhukaa minulle syvyyksistä koko tämä pitkä yö,
kuin ankkuriketju yhdistäisi minut teihin,
kertokaa kaikki, kahle kahleelta,
rengas renkaalta, askel askeleelta,
teroittakaa piilottamanne veitset,
painakaa ne minun rintaani ja kättäni vasten
kuin joen täynnä keltaisia salamoita,
kuin joellisen haudattuja tiikereitä
ja antakaa minun itkeä tunteja, päiviä, vuosia,
sokeita aikakausia, avaruusvuosisatoja.

Antakaa minulle hiljaisuus, vesi, toivo.
Antakaa taistelu, rauta, vuorten tuli.
Tarttukaa ruumiiseeni kuin magneetit.
Rynnätkää minun suoniini ja suuhuni.
Puhukaa minun sanoillani ja verelläni.

~ Pablo Neruda: Macchu Picchun huiput, XII

Metsä. Raivo. Verta ja okramaalia kasvoilla, kuvioita paljaalla ruumiilla. Yksi selkeä päämäärä. Tänään jään eloon. Tänään päättyvät taipaleet minun aseeni auttamana. Veressäni taistelutahto, käsissäni taito. Tällä kertaa en pakene, en käperry pöydän alle piiloon. Voitto.

Kirkas ymmärrys menneestä.

You take care of the supplies

Kodin onnea kotikotona. Sain Kinder-munan. Sieltä tuli miniversio Smart Fourforty -autosta nettiosoitteineen kaikkineen. Product placement literally inside a product. Mihin kohderyhmään tällaisella kytkennällä oikein pyritään vaikuttamaan? Onko yli 3-vuotiaisiin lapsiin kohdistuva piilo/suoramainonta epäeettistä jos siinä mainostetaan aikuisten tavaraa?

Onneksi eettinen tulee sanasta etikka, eikä sillä ole mitään tekemistä etiikan kanssa. Kaikkea sitä oppii, kun jää nauttimaan vuosikokouksen antimista. Etikkaa ja angry dragon. Viileitä hetkiä elämässä.

Etikka mitä ilmeisemmin ei päde merellä. Sitä jää vain pohtimaan, missä kulkee yksityisyyden raja. Kaikki lienee suhteellista. Ainakin kaikki virtaa. Tällä hetkellä toivoisin, että voisin saada onnellisuutta virtaamaan niihin ystäviin, joilla tänään on huono ilta. Vielä on, mistä ammentaa.

Et ole poissa

ehkä hän on tyytyväinen näin
kun on lähtenyt ja hyvillään siitä ettei ole enää täällä
tähdet väistyvät ja päättyy yö
makaan selälläni katson aamua kun linnut heräävät ja koko kirkkopuisto
~ S.Hanski/Rautayrtti

Kotikyläni kuolee. Jälleen yksi hyväntahtoinen mummo nukkui pois. Uudessa paikassa varmasti kaikki paremmin. Minulla vain empatiavamma ja käsittämätön välinpitämättömyys. Kuinka kovaa pitää kolahtaa, että tuntuu jossakin? Mitä sitten tapahtuu? Tuska oli käsinkosketeltavaa vain vuosi sitten syksyllä. Kaivon reunalla on helppo löytää oikeita sanoja, mutta vielä en tiedä, miltä pohjalla tuntuu. Ainoastaan sen, että lämpö palaa hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti joku roikkuu kuiluni partaalla.

Revi käteni irti ettei se olisi minun

kurkotamme ikuisuuteen
yli yön ja pimeän
iholle on kirjoitettu
sanat joista vaietaan

minä katson, sinä katsot
kosketamme hiljaisuutta
punainen hetki, keskellä yötä
tutkielma lihastamme
kuvaelma kyynärluista
sormenpäiden kohoumista
kaariholviin selän alle
rakkauteni piilotan

~ Tuomaala&Hanski / Rautayrtti 2002

Räikeät valot

Iltaa kohden tuntuu taas hillittömältä. Pystyn mihin vain. Mikään este ei ole nyt liian suuri ylitettäväksi. Tunnen itseni yli-ihmiseksi. Nietzsche on kuollut. Tänään on hyvä päivä ja Googlekin tietää miksi :D

Eilinen oli loistava päivä. Siihen tarvittiin monta muutakin ihmistä, ja yhdessä ollaan jotain mielettömän suurta. Viime vuoden ajatteleminen puristaa jo rinnassa siihen malliin, että en uskallakaan ajatella, miltä vuoden päästä tuntuu. Pakko lainata kamalaa biisiä, jossa kuitenkin hyvät sanat.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää,
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää,
kun maailma antaa kaikkein parastaan?
~ Suurlähettiläät “Kuka pysäyttäisi kellot”

Sörnäisistä kävelee Herttoniemeen vähän yli tunnissa. Vastaantulijoita: yksi. Valintojen järjettömyys: mittaamaton.

Your song

Kun painaa väsymyksen hetkeksi syrjään, huomaa kummallisia asioita. Perhoset vatsassa jälleen. Elämän parasta aikaa. Huominen on sairas päivä, mutta varmasti loistava.

My gift is my song,
and this one’s for you.
And you can tell everybody
this is your song.
It may be quite simple, but
now that it’s done,
hope you don’t mind.
I hope you don’t mind
that I put down in words
how wonderful life is
now you’re in the world.

Sat on the roof and I kicked
off the moss. Well some of these verses,
well they got me quite cross.
But the sun’s been kind while I wrote this song.
It’s for people like you that keep it turned on.

So excuse me for forgetting,
but these things I do,
you see I’ve forgotten if they’re
green or they’re blue.
But well the thing is, what I really mean,
yours are the sweetest eyes I’ve ever seen.

And you can tell everbody
this is your song.
It may be quite simple but,
now that it’s done,
I hope you don’t mind
I hope you don’t mind
that I put down in words
how wonderful life is now
you’re in the world

~Ewan Mcgregor & Alessandro Safina (Moulin Rouge Soundtrack)

Ontto

Laskiaismäessä ja abi-infossa tänään. Ura-ahdistus jatkuu tänään. Goo Goo Dolls soi edelleen winampissa, tänään. Väsymys jatkuu sekin tänään. En pysty olemaan ilman ihmisiä, vaikka pää huutaa taukoa. Käpertyä jonnekin, norsuoppaaksi Intiaan. Edes viikonlopuksi maalle. Edelleen halu makoilla sängyllä ja tuijottaa hirsikattoa ja parantaa maailmaa ystävän kanssa hiljaisella äänellä. Eikä mikään olisi rajana. Rutistus kelpaisi.