tulgosivu.jpg (JPEG Image, 1024×768 pixels) – Scaled (64%)

Sairasta menoa. Kellon on kolme yällä ja takana monta tuntia photaria ja html-kittiä ja tulgon ehkä uusia kotisivuja; lähinnä nyt kuitenkin verkkojulkaisemisen kurssin ja grafiikkakurssin yhteistä lopputyötä puuhailen. Kunnianhimo alkaa nyt loppua jo kesken, mikä on nykyään harvinaisen epäharvinaista. Ja harmillisen epäharvinaista. Mutta oma viehätyksestä koodissa ja aikaan saamisessa. Geek!

Ei sen kummempaa tolkkua tähän aikaan aamuyöstä. Leiskasuunnitelmaa voi katsella, jos siniset sävyt kutsuvat. Uutta vuotta!

Tunes.co.uk – Internet Movie DataBase

Kummallisia löytöjä verkosta joulupäivän laiskuuden keskellä: Tunes.co.uk . Toisinsanoen musiikkia, jota en yleensä kuuntele muuten kuin vanhingossa tanssilattialla. Mutta maailman avartaminen arvartaa aina maailma. Viva tautologiat.

Kohta pitäisi avartaa maailmaa myös katsomalla Pulp Fiction ensimmäistä kertaa elämässäni. Elokuvasivistyksessäni on ihan uskomattomia aukkoja, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Eilen osuin jo ruudun ääreen sopivasti katsomaan Edward Scissorhandsin. Loistava elokuva, loistava yhteiskunta-analyysi. Ja loistava surumielisyys nukkumaan mennessä. Lisäksi , jos vielä pari elokuvaa Johnny Deppiltä, pitänee liittyä johonkin fanikerhoon. Onneksi/valitettavasti on tulossa myös Pirates of the Caribbean 2 – syteen tai saveen. Ehkä luultavasti huono kakkososa saa jotain anteeksi pelkästään sillä, että saa ihailla Jack Sparrowta uusissa kulmissa. Lääh.

Hyvää Joulua! Lisää ruokaa, ja silleen!

Kuka söi joulumielen?

Joulumieli niin hukassa kun olla voi. Voisin harhautua uskomaan tätä tavalliseksi viikonlopuksi, jollei joka paikka pursuaisi punaisia jouluartefakteja. Ei vähempää huvittaisi pyöriä sukulaisissa kahta seuraavaa päivää. Voisin möllöttää itsekseni kotona. Tai aina parempi, joku autio ranta ja lämmin sää. Ainakaan en ole yksin fiiliksieni kanssa. Tuntuu, että tänä vuonna joulumieli on karannut muiltakin jonnekin. Eräs ystävä löysi sen rakentamalla piparkakkutaloja. Pitäisi siis ehkä kokeilla.

Kaikkea fiiniä voisi kirjoittaa myös joulun kaupallisuudesta ja kaikesta niistä pakoista, mitä siihen liittyy, mutta joku on varmaan kirjoittanut siitä jo moneen kertaan. Pitäydyn siis sosiaalipornossa, ja kuuntelen kun tuuli ulvoo nurkissa. En ole varma tulkitsenko itseäni oikein, mutta käsittääkseni roikun nyt koneella keskellä yötä vain siksi, että odottelen milloin myrsky katkaisee sähköt ja voin silti stay online kiitos isoveikan ihmegeneraattorin. Olisi se vaan päheetä.

Joo. Niin että missä niitä elämiä myydään?

Löysin kenkäni kenkämerestä

Ylisentimentaalinen olo. Riittää, kun joku sanoo “Media” tai “Tulgo”, niin alan suurinpiirtein vollottamaan. Kummallisia kollektiivisia tunteita pää täynnä – vaikken voikaan olla varma niiden kollektiivisuudesta. Yksittäiset keskustelut ihmisten kanssa kuitenkin välillä, kuin peiliin katsoisi. Taas pääsemme rakkaaseen aiheeseen järjestöheittäytymisestä. Paitsi että kun kyse on ystävyydestä, eikä mistään yhdistyksistä.

Nyt on pakko lopettaa ajatteleminen, tai poksahdan niin kuin Mikon maksa päivänä eräänä.

Ihmisraato

Kykenee tuijottamaan tai hihittämään. Kun tarpeeksi tuijottaa, huone muuttuu toiseksi ja sinne ilmestyy tuntemattomia ihmisiä. Nyt alkaa karata käsistä. Jouluostoksille.

Kuten puhuttu, syksy hajottaa, mutta silti se on ehkä paras syksy ikinä. Kiitos.

Demoraali, toden totta.

Yksi elämäni kummallisimmista päivistä. Kello puoli yksitoista illalla, mutta päivä ei ole oikeastaan edes alkanut. Aivan kuin olisi ollut humalassa tai unessa koko päivän. Pystyy vain tuijottamaan tai hihittämään. Flashbackeja illasta, kummallisia hetkiä valtateiltä.

Tuntuu, etten kestä enää yksiäkään jäähyväisiä. Joulu – disconnecting people, vaikka kyse on korkeintaan viikosta, eikä jäähyväisistä ole oikeastaan ollenkaan kyse. Löydän itseni taas liian syvältä jostakin, mutta aallonharjalla on niin kovin viihtyisää. Pudotus maan pinnalle on kova, hiljaisuus koskee. Missä musiikki ja tutut kasvot? Miksi näin arvoituksellinen? Surkeaa, jos sen antaisi tulla ulos.

Suomen poliisi iski kirveellä jäätä ja sulki Finreactorin torrentpalvelimen. Tai aiheutti sen sulkemisen. Mielenkiintoisia keskusteluja tekijänoikeuksista, laserpyssyistä, mersuista ja moraalista. Miten joku voi olla selkeästi väärin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi väärin? Maailma ei ole mustavalkoinen. Välillä tuntuu, että minä olen.

Krääh

Voi tätä oloa. Kaksi viimeistä tenttiä pitäisi pusertaa läpi. Tuntuu siltä, etten ole saanut mitään aikaan koko syksyn aikana, mitä opintoihin tulee. Olisi kiva tehdä taas jotain työtä, jossa ei tarvitsisi ajatella mitään. Ja sit olis kans kiva, jos niinku joskus osais vaik olla vähän positiivisempi täälläkin. Ois kivempi lukeakin näitä jälkeenpäin, niinku. Jos vaikka alkais kirjottaa treex tai jotain.

Sisu-pastillit loppuu!

Pikkujouluaika ohi?

Perjantain pikkujoulut takana; häkellys kaikesta luottamuksesta, suunnattoman upeista hetkistä, ajankäyttöongelmat ratkaistu ensi vuodelle ja kymmenen loistavaa ihmistä seurana. Valitettavasti muutama hyvä ystävä joutui pettymään tiukassa äänestyksessä, eikä loppuiltakaan tainut pelastaa heidän päiväänsä. Harmittaa, mutta en näe ratkaisuakaan. Kaikki joutuivat äänestämään, ja se oli ehkä yksi elämäni vittumaisimmista hetkistä. Pahoittelut kielenkäytöstä…

Talven toinen flunssa myös iski, tietysti sopivasti ennen viimeisiä tenttejä. Fyysinen olo ja henkinen olo saavat sanattomaksi. Mitä kaikkea sitä onkaan saanut kokea, ja mitä onkaan vielä edessä. Nyt en puhu flunssasta, vaan ihmisistä. Missä sfääreissä pääni lentääkään. Liikaa ajatuksia, ei yhtäkään selkeää. Neljäkymmentäkaksi. Valo ikkunassa, syleilevä hämärä. Vasta äsken oli vuosi sitten.

Ahistaa.

He pasado el examen de española. Pues, no sè pasado…. hablhablhabl butros butros khali. Eli espanjan tentti. Olin niin väsynyt, että nukahdin paperin päälle. Ei siis kovin kunniakasta lopputulosta odotettavissa. Toisaalta ehkä eilinen saunailta oli sen arvoinen, kunhan nyt läpi menisi.

Keskusteluja järjestöheittäytymisestä. Pitäisi osata lopettaa se. Kannun vaalikokous sujui tällä kertaa mallikkaasti. Jos suunnitelmat olisivat toiset, olisin tahtonut ehkä lähteä mukaan kilpaan. Melkein harmittaa. Mutta ehkä kaikki vielä lutviutuu ensi vuodeksi. Miksi on niin traaginen olo… typerää. Ajattelen liikaa. Väsyttää liikaa.

Nyt häivyn ‘lexandriasta kotiin nukkumaan. Illalla pitäisi jaksaa totikesteihin ystävän luo. Liikaa pippaloita, perjantaina ehkä ne tärkeimmät.

Suvanto

Lööbailupäivä saunaillan jäljiltä. Pontikkakarahvi kello viisi aamulla ei ole hyvä idea. Pitäisi suunnitella ensi vuoden lukujärjestystä tai tehdä jotakin espanjan eteen. Mutta ei; sen sijaan olen kohta irkkikoukussa. Tänäänkin olisi ollut kolmet eri bileet, mutta tyydyimme jäämään kotiin. Huomenna sitten taas.

Ensi vuosi hieman hirvittää. Lähinnä siksi, että ihmiset eivät osaa tulla toimeen keskenään. Toivon vain, etten joudu välikädeksi ikävään tilanteeseen, tai ettei koko homma tulehdu sen takia. Ensi vuosi näyttänee, mitä tuleman saa. Ja muita mitääntarkoittamattomia lauseita, osa n.

Ai niin; synopsis tuli kuin tulikin valmiiksi. Tavutus on niin sanotusti persiillään johtuen siitä, että taidokkaana tyttönä onnistuin vaihtamaan InDesignin kielen ranskaksi. Mutta ei siitä sen enempää, ettei tule virkavalta perään ;) Toivottavasti joskus täällä näkyy myös synopsiksen kuvaama lopputuotos, joka todennäköisesti näyttää aivan toiselta kuin tuossa kuvassa.