Kirosäkeet

Aaagh, että tässä oppii vihaamaan Flashia. Ja epäteknologiakylän säätäviä assareita. Tökerö flash-animaatio kasassa, vielä synopsis taittamatta. Perjantain tentti häämöttää, mutta ei lukuaikaa. Kahdeksalta olisi luento, jonne ei mahdu istumaan, taitaa jäädä välistä. Nyt en saa mitään otetta syksyn kursseistani.

Kannunvalajien vaalikokous tänään oli hieno farssi. Taitaa kaivata organisaatiouudistusta koko järjestö. On tarpeeksi ulkopuolinen olo, jotta voi kokea tilanteen huvittavana, vaikka se on arkipäivää eräissä muissa järjestöissä koko ajan. Työmäärä nyt tietysti on ihan toinen. Kannun vaalikokous joka tapauksessa jatkuu ensi viikon keskiviikkona.

Nyt satuilemaan sitä synopsista. Vf*.

Byää.

Voi elämä näitä mediakokemuksia. Takana kaksi tosi masentavaa jaksoa Mullan alla -sarjaa, suunnaton ajatus siitä, kuinka kaikki päättyy joskus… ja tietysti se biisinkin on hukassa, ja joudun kuuntelemaan ämpärivaraston hämäriä Meiju Suvaksia. Mistä lie sinne eksyneet, mitään en tunnusta. Huomenna pitäisi tehdä Suuria Opiskeluvalintoja. Nyt pitäisi saada itsensä irti tästä alkulima-olotilasta.

np: Clannad: Chauaigh Me Na Rosann

Möksöttää.

Harmittaa, ettei tällä raastinraudalla ilmeisesti edelleenkään päästä pintaa syvemmälle. Vaikka totta lienee, että pitäisi itsekin ottaa eteneviä askelia. Tai toisaalta olla tyytyväinen siihen mitä on. Taas niitä asioita, että sitten vasta käsittää, kun menettää, kun on liian myöhäistä ymmärtää. Kuitenkin kalvaa pelko siitä, ettei kaikki kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää.

Nyt tulee liian mystista ja angstista tekstiä. Onneksi edes onnistuneen Nääspeksin ajatteleminen saa hymyn huuleen.

Tänään tahdon kaiken.

Lunta!

Lunta! Lapsellinen, riemukas olo. Tuntuu aivan talven ihmemaalta. Kauankohan tämä hallusinaatio kestää, koska iskee “vittu kun on kylmä ja lunta” -vaihe? Nyt on ulkona niin kaunista. Joku on tuonut kynttilän palamaan takapihalle. Jalkojen alla narisee. Ai jai ja.

Tänään käytiin ihmettelemässä Herttoniemen hyppyrimäkeä. Ei tosiaankaan yhtään kaduta tänne muuttaminen; tarpeeksi lähellä kaikkea ja kuitenkin tarpeeksi “maalaista”. Nyt maalauksellista… Renkajärvi on vielä voitolla, mutta en tiedä, koska meri pääsee tasoihin sen kanssa. Ehkä aamu-uinti puuttuu.

Arriba. Nyt unta.

Aika, jolloin pitäisi nukkua

Nyt on. Säädin ulkoasun kanssa. Juutuin nettiin. Olen sähköpostiaddikti. Prkl, pitäisi laittaa kone lukkojen taakse vähäksi aikaa, sitten ei ehkä tarvitsisi ruputtaa aina siitä, että ei ole aikaa.

Tänään suhde viisi vuotta vanha. Kaipa se pitänee mainita täällä. Tasaluvut alkaa hirvittää, kolmenkympin kriisi kolkuttelee kohta ovella. Tai ehkä vielä kahdenkympin.

Ja mitä bussilakkoon tulee, se on onnistuneesti estänyt vierailuni ‘niemen epäteknologiakylään jo puolitoista viikkoa; jollei huomiseksi tule parannusta, taitaa jäädä luento välistä toistamiseen. Täytyy tunnustaa, ettei edes ihan hirveästi harmita.

Alku.

Verkkojulkaisemisen harjoitus. Perustettava itselleen tila verkkoon – ehkä tästä se alkaa. Hirvittää jo valmiiksi, että pitäisikö sitä oikeasti alkaa avautumaan.

Viva la bussilakko!